Vaikka veneilen kesät vanhalla puuveneellä, eivät moottorit ja vempaimet ole tärkeintä elämässäni. Lähdin yli 16 vuoden tauon jälkeen kuntavaaleihin muistuttaakseni, että vastuu ilmastonmuutoksen ja luontokadon pysäyttämisestä sekä lähiluonnon ja tasa-arvon puolustamisesta on myös meillä varttuneemmilla miehillä.

Pidän tärkeänä toimia myös keskusteluilmapiirin kärjistymistä vastaan. Paljon jää ymmärtämättä, jos kuuntelee vain itselleen mieluisia ääniä ja unohtaa terveen epäilyn. Rasismia ja vihapuhetta ei pidä hyväksyä, mutta kaikelta epämukavalta ei pidä sulkea korviaan.

Kolmas syy ehdokkuuteeni liittyy toimintaani asukasaktiivina.  Olen nähnyt, miten vaihtelevasti kaupunki suhtautuu vuorovaikutukseen asukkaiden kanssa. Monasti tietoa saa kysymällä, mutta aika ajoin vastassa on byrokraattinen hiljaisuus. Liian usein vuorovaikutus on myös ulkoistettu konsulteille ja ideatason työpajoihin, eikä oikeaa keskustelua synny. Vaikka resurssit ovat rajalliset, hyvää kaupunkia rakennettaessa asukkaiden osallistumisesta ei voi tinkiä.

Haluan olla mukana keskustelussa siitä, miten kaupunki muuttaa asuinalueitaan. On hienoa, että Helsinki suojelee paljon uusia luontoalueita, mutta samaan aikaan kaupungin vääjäämätön kasvu ja tiivistäminen luo jatkuvia ristiriitoja. Tiivistämisen sekä asukkaille tärkeän lähiluonnon ja jo rakennetun ympäristön välille pitää löytää parempi tasapaino.