Suunnitellut kaupunkibulevardit ovat jakaneet mielipiteitä voimakkaasti. Niin tekee myös nykyisen Mäkelänkadun jatkeeksi suunniteltu bulevardi, jonka nykyinen suunnitelma ulottuu Käpylästä Pakilaan.

Harva rakastaa nykyistä meluisaa Tuusulanväylää. Käpylässä se syöttää Mäkelänkadulle liki jatkuvan autovirran, joka jakaa kaupunginosan kuilun tavoin kahtia. Moottoritien vauhtiin tottuneiden autoilijoiden on vaikea hiljentää kadulle tultuaan, ja etenkin koululaiset ja vanhukset kohtaavat usein katua ylittäessään vaaratilanteita.

Bulevardisuunnitelmaan kuuluu olennaisesti ajatus, että pohjoisesta tulevan liikenteen valtaosa ohjataan tulevaisuudessa Metsälän kautta Veturitielle ja edelleen Pasilan kautta itään ja etelään. Jos se toteutuu, rauhoittuu myös Käpylän läpiajoliikenne merkittävästi. Samalla myös Mäkelänkatu kapenisi Käpylän kohdalla kuusikaistaisesta nelikaistaiseksi.

Johtamani Käpylä-Seura onkin suhtautunut lähtökohtaisen myötäsukaisesti bulevardisuunnitelmaan juuri liikenteen rauhoittumisen takia. Seura ei ole myöskään tyrmännyt uusien asuintalojen rakentamista uudistuvan kadun varteen: kaupunki kasvaa ja uusia asuntoja tarvitaan.

Seura on kuitenkin korostanut, että uusien talojen on ulkonäkönsä ja kerroskorkeuksiensa puolesta sovittava ympäröivään rakennuskantaan.

Huolta on syytä kantaa kuitenkin siitä, miten muutos kohtelee koko suunnittelualueen lähiluontoa. Vaikka Käpylässä asukkaille tärkeä Louhenpuisto säilyy valtaosin, uhkaa osa arvokkaaksi luokiteltua metsäaluetta jäädä rakentamisen alle.

Saman huolen jakavat myös muut suunnittelualueen asukasjärjestöt, joiden kanssa olemme suunnitelmia peranneet. Esimerkiksi Maunulassa viheryhteys on kaventumassa kohtuuttoman kapeaksi.

Jokaisella alueella on tietenkin oma näkökulmansa bulevardisuunnitelmaan. Siinä missä luvattu liikenneratkaisu ilahduttaa Käpylässä, Metsälässä pelätään liikenteen sumppuuntumista. Siksi liikenneratkaisuissa riittää vielä pohdittavaa.

Pähkäiltävää riittää myös Käpylän asemalle kaavaillun bussiterminaalin suhteen. Olisiko ahtaan asemanseudun sijaan kuitenkin järkevämpää viedä se Pasilaan? Ja vaikka alueelle on luvassa pikaraitiotie, niin onko lähes kaikkien suorien bussiyhteyksien katkaiseminen lopulta järkevää? Siirtyykö yhä useampi Pohjois-Helsingin asukas yksityisautoon, jos he kokevat julkisen liikenteen palvelutason heikentyneen?

Alueen asukkaat ja järjestöt jakavat huolen riittävistä vaikutusmahdollisuuksista. Ainakin kaavarunkovaiheessa vuorovaikutus on ollut paljon asukasaktiivisuuden varassa. Kaupungin puolelta vuorovaikutus on ollut melko muodollisen kyselyn sekä konsulttien vetämän ja tiukkaan muottiin puristetun ideatason työpajan varassa. Alueella järjestettyihin asukastilaisuuksiin suunnittelijat eivät ole ehtineet. Toivottavasti jatkossa on mahdollista osoittaa enemmän voimavaroja keskusteluyhteyteen.

Tärkeimmät bulevardiin liittyvät kaavapäätökset tehdään elokuussa aloittavan valtuuston nelivuotiskauden alkupuolella. Rakentamisen kaavaillaan alkavan Käpylän päästä 2030-luvun alussa.

Nykyisille KELAn ja ABC-aseman tonteille Käpylässä on kaavailtu asuntoja yli 300 asukkaalle. Suunnitelma on aika hyvä esimerkki siitä, miten vajaakäytössä olleita alueita voidaan ottaa järkevästi asuinrakentamisen käyttöön.

Vaikka suunnitelman lähtökohta on hyvä, sen kehittymistä on syytä seurata huolella. Seuraava vaihe on edessä todennäköisesti tämän kevään lopulla, kun kaupunkiympäristölautakunta saa kaavaehdotuksen käsittelyynsä.

Käpylä-Seura on kommentoinut suunnitelmia jo viime kevään lopulla. Sen mielestä on tärkeää, että uudet asuintalot sopeutuvat alueen vanhaan rakennuskantaan. Talojen ei tietenkään tarvitse kopioida vanhojen rakennusten tyyliä, vaan niiden on jatkettava luontevasti kokonaisuutta niin selkeälinjaisuudellaan, kerroskorkeuksillaan kuin runkosyvyyksillään. Hyvä esimerkki onnistuneesta uudisrakennuksesta on muutaman sadan metrin päässä Mäkelänkatu 93:ssa.

Myös talojen kerroskorkeuksien on istuttava ympäristöönsä. Erityisesti Koskelantien puolella talojen on syytä olla korkeintaan neljäkerroksisia. Mäkelänkadun puolella talot voisivat olla viisikerroksisia.

Uusien ja Koskelantien vanhojen talojen väliin pitää jäädä tarpeeksi alueelle luonteenomaista väljyyttä. Väljyys ja maltilliset kerroskorkeudet estävät nykyisten rakennusten jäämistä varjoon, kuten talojen asukkaat ovat pelänneet.

Asuinrakennusten lisäksi rakennetaan uusiksi nykyinen vaikeasti hahmottuva risteysalue. Sofianlehdonkatua on esitetty katkaistavaksi ja liikennettä kaavaillaan ohjattavaksi siltä Vähänkyröntien kautta Mäkelänkadulle. Ratkaisu tuntuu järkevältä, mutta edellyttää, että uusi yhteys on sujuva niin joukkoliikenteen (linja 65) kuin alueella autoilevien kannalta.

Sofianlehdonkadun katkaisun vaarana on, että autoliikenne ohjautuu Vähänkyröntien ja Kalervonkadun kautta Koskelantielle. Vähänkyröntie on koulupuutarhan kohdalta varsin kapea, ja sillä liikkuu paljon lapsia. Kalervonkadun kautta kulkee puolestaan runsaasti koululaisia Kumpulasta Käpylän peruskouluun. Turvallisuuden kannalta paras ratkaisu olisikin estää autoliikenteen kääntyminen Sofianlehdonkadulta Vähänkyröntietä itään.

Kevyen liikenteen yhteydet on turvattava uuden asuinalueen läpi. Tämä edellyttää alueelle useita rinnakkaisia kulkureittejä. Helsingin seudun pyöräilijät ovat lisäksi aivan aiheesta muistuttaneet, että myös risteysalueen pyöräreittien tulee olla sujuvia.

Mäkelänkadun varteen on suunnitelmien mukaan määrä istuttaa aiempaa enemmän puita. Koska rakentamisen alta joudutaan puita kaatamaan ainakin pikaruokaravintolan itäpuolelta, pitäisi lisäksi uusien rakennusten pihamaille istuttaa lisää korvaavia puita.

Vaikka eräät vihreistä ovat tukeneet Vanhankaupunginkosken padon purkamista, suuri osa meistä vastustaa purkamista. Minä kuulun vastustajiin.

Kantani perustuu viiteen pointtiin.

Ensinnäkin pato ja koko Vanhankaupunginkosken miljöö on lähialueiden asukkaiden suosima ulkoilukohde, jossa yhdistyvät kauniisti helsinkiläinen teollisuusmiljöö ja vuosisatojen saatossa muovautunut luonnonympäristö. Asukkaat rakastavat paikkaa juuri sellaisenaan.

Toisekseen koskella tihentyy poikkeuksellisesti kulttuurihistorialliset merkitykset, kuten kaupunginmuseo ja museovirasto korostavat. Alueen historia ulottuu 1300-luvulle, ja Helsingin kaupunki perustettiin kosken rannalle 1550. Tuotantotoimintaa siellä on ollut lähes 500 vuotta, ja ensimmäinen pato rakennettiin yli 200 vuotta sitten. Siksi alue on suojeltu lähes kaikilla kaavatasoilla. Padon purkaminen edellyttäisi asemakaavan ja mahdollisesti yleis- ja maakuntakaavojenkin muuttamista.

Kolmas perustelu koskee länsihaaran muotoa, jossa pato siis sijaitsee. Koski on siellä luonnostaan hyvin jyrkkä, eikä nykyisen padon purkaminen poistaisi sen takana olevaa kalliota, joka on jo vuosisatoja muodostanut esteen kalojen nousulle. Kun korkeusero merenpintaan oli 1300-luvulla kolmisen metriä, niin nyt se on maan kohoamisen ansiosta jo 6–7 metriä.

Neljäs pointtini on se, että kosken kulttuuriympäristö ei näytä olevan syy vaelluskalojen aiempiin vaikeuksiin. Vantaanjokeen on istutettu taimenta ja lohta 1980-luvulta vuoteen 2010, ja nykyisin kannat lisääntyvät luonnollisesti. Niinpä Vantaanjoki on nyt Suomenlahden tuottoisin taimenjoki.

Museovirasto toteaakin osuvasti, että jos Vanhankaupunginkoskesta halutaan kaikille nousukaloille reitti Vantaanjokeen, on se muutettava väkivaltaisesti pois luonnontilastaan. Siis vastaamaan kaltevuutta ja pudotuskorkeutta, joka koskella on ehkä ollut noin 1 500 vuotta sitten keskisellä rautakaudella. Viraston mielestä olisikin järkevää hyväksyä kosken nykyinen luonnontila ja keskittyä parantamaan kosken itähaaraa vaelluskalojen reittinä.

Viimeinen perusteluni liittyy vuollejokisimpukan esiintymään kosken yläpuolisessa suvannossa. Mikäli padon purkamiseen ja peruskallion louhimiseen ryhdyttäisiin, se edellyttäisi vähintään kahden pohjapadon rakentamista jokeen. Kosken yläpuolisessa suvannossa on siellä sukeltaneen meribiologin mukaan valtavasti – ehkä miljoonia – suojeltuja vuollejokisimpukoita. Ne pitäisi siirtää sieltä turvaa rakennustöiden ajaksi käsin poimimalla, mikä olisi varsin hidas ja kallis toimenpide ja nostaisi entisestään padon purkamisen suurta hintaa.

Varmasti useimmat kannattavat vaelluskalojen nousuolosuhteiden parantamista. Mutta kalliiksi tulevan padon purkamisen ja kosken louhimisen sijasta rajalliset resurssit kannattaa käyttää itähaaran kunnostuksen jatkamiseen. Länsihaarassa kyse ei olisi kosken ennallistamisesta, vaan uuden rakentamisesta järein menetelmin.

Selvittelin syksyllä Käpylä-Seuran puolesta vanhan päiväkotini, Käärmetalon Käpylinnan tilannetta. Rakennushan jäi remontoimatta, kun muu Käärmetalo arkkitehti Mona Schalinin johdolla peruskorjattiin viime vuosikymmenen puolivälissä Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnon arvoisesti.

Käpylinna jäi remontoimatta, koska kaupungin päivähoito- ja liikuntapuoli eivät enää katsoneet tarvitsevansa sitä ja koska nousseita korjauskustannuksia kavahdettiin. Nyt erillisrakennus on ollut tyhjillään vanerit ikkunoissaan kymmenisen vuotta ja näyttää rappioituvan aivan silmissä.

Kaupungin tilapuolen mukaan remontti odottaa, että tiloihin saataisiin jostain ulkopuolisia vuokralaisia. Mutta ulkopuolisten vuokralaisten saaminen on ollut vaikeaa, koska yksityisiä kouluja tai päiväkoteja on rajallisesti, eivätkä ne ole tiloista kiinnostuneita.

Niinpä tilojen käyttötarkoitusta pitäisi muuttaa, jotta niitä voitaisiin kaupata laajemmin. Tilapuolen mukaan aloitteen pitäisi kuitenkin tulla kaupungin vuokrataloyhtiö HEKAlta, joka tilan omistaa ja jolta kaupunki on sen vuokrannut.

Jostain syystä prosessi ei ole HEKAn päässä ottanut tuulta alleen. Syksyllä saamani tiedon mukaan tilapuoli aikoo kuitenkin tarttua asiaan tiukemmin ja lisätä painetta HEKAn suuntaan. Pientä toivoa Käpylinnan rappiokierteen loppumisesta siis on, mutta tilannetta on kyllä seurattava tarkasti. Tarvittaessa asukkaiden ja Käpylä-Seuran on nostettava asiaa voimakkaammin julkisuuteen ja päättäjien pöydälle.

Käpylän vanha poliisitalo Pohjolankadun alkupäässä täyttää ensi syksynä sata vuotta. Juhliaan se viettää Käpylän kylätalona.

Historiansa aikana se on taipunut moneen. Poliisiaseman yläkerrassa on asuttu ja välillä koko talo on ollut asuinkäytössä. Nykykäpyläläisille talo on tuttu Steiner-päiväkoti Pellavana, joka toimi siinä vuosina nelisenkymmentä vuotta ja lopetti kesällä 2020.

Asukaskäyttöön talo saatiin vajaan parin vuoden määräajaksi helmikuussa 2023, kun ehdotus pysyvästä asukastilasta menestyi kaupungin osallistuvan budjetoinnin OmaStadi-äänestyksessä. Kausi Stadin yhteisötalona päättyi vuoden 2024 loppuun.

Tammikuun alusta Käpylän kylätaloksi nimetty talo on ollut Käpylä-Seuralla vuokralla ja sen toimintaa ovat pyörittäneet Käpylän kylätilayhdistyksen vapaaehtoiset – jotka muuten vastasivat kaupungin hallinnankin aikana valtaosasta talon toimintaa.

Seuraava vaihe on talon ostaminen pysyvästi asukkaiden omistukseen ja käyttöön. Helmi–maaliskuussa kaupunki tekee talossa kuntokartoituksia ja rakennushistoriallista selvitystä, ja sen jälkeen päässemme kaupungin kanssa neuvottelemaan talon ostamisesta.

Vastaavien, kokoontumiskäyttöön tarkoitettujen kiinteistöjen kauppahinta on ollut noin 50 000 euroa, ja toivomme hinnan pysyvän näissä raameissa tälläkin kertaa. Käpylä-Seura on päättänyt osallistua talon ostamiseen 10 000 eurolla, joten lisää varoja vielä tarvitaan, vaikka kauppahinta maksettaisiinkin useassa erässä.

Käpylä-Seura ja Käpylän kylätilayhdistys käynnistivät joulun tienoilla talon ostamiseksi joukkorahoituskampanjan. Keräykseen voit osallistua sen järjestäjän Mesenaatin nettisivulla tämän linkin kautta: KÄPYLÄN KYLÄTALO PYSYVÄKSI!

Mitä talossa on sitten tarkoitus tehdä? Jo nyt talossa ovat kokoontuneet lukuisat harrastuspiirit ja toimintaryhmät, ja toimintaa on tarkoitus laajentaa vielä entisestään. Tarjolla on ollut mm. musiikkia, maalausta, ompelua, kankaanpainantaa, joogaa, vauvamuskaria sekä myös keskusteluryhmiä ja vertaistukea. Vuoden 2025 aikana myös Käpylän klubin on tarkoitus laajentaa taloon nuorisolle suunnattua toimintaansa.

Talo on tarjonnut kaikenikäisille matalan osallistumiskynnyksen kohtaamispaikan, jonne voi tulla viettämään aikaa, tapaamaan ihmisiä ja saamaan uusia ystäviä. Talon tiloja ja piha-aluetta voi iltaisin ja lauantaisin vuokrata myös yksityistilaisuuksiin.