Synnyin arkkitehtuuristaan kuuluisaan Käpylän Käärmetaloon syksyllä 1958. Sen Käpylinna-päiväkodissa ja viereisessä Kimmon leikkipuistossa vietin ikimuistoisia lapsuusvuosia.

Kouluni aloitin Käpylässä, mutta jo toisen vuoden alkaessa olimme muuttaneet Herttoniemeen. Ylioppilaaksi pääsin Herttoniemen yhteiskoulusta vuonna 1977, minkä jälkeen muutin Tampereelle opiskelemaan. Tampereen-reissulla meni parikymmentä vuotta.

Takaisin Helsinkiin ja Käpylään muutin perheeni (puoliso ja kaksi nyt jo aikuista lasta) kanssa 1998. Niinpä lapseni aloittivat koulunsa samassa luokkahuoneessa kuin minä aikanani.

Pari vuotta sitten jäin eläkkeelle viestintäalan hommista. Nyt merkittävä osa ajastani kuluu Käpylä-Seuran puheenjohtajan tehtävissä ja puuveneemme keväästä toiseen jatkuvassa kunnostamisessa.

Pääosan työurastani olen tehnyt erilaisen viestinnän parissa. Toimittajan työt aloitin jo opiskelujen lomassa 1970-luvun lopussa. Freelance-töissä ja eri pituisissa pesteissä kirjoitin ja valokuvasin useisiin kymmeniin lehtiin. Kirjoon mahtuivat niin Hesari, Me Naiset kuin Pahkasika ja viimeisimpänä Taloussanomat parin vuoden ajan vuosituhannen vaihteessa.

Keväällä 2000 siirryin taloustoimittajan töistä Vantaan kaupungin viestintäjohtajaksi ja sieltä vuoden 2008 alussa SOK:lle viestintäpäälliköksi. SOK:lla työskentelin 15 vuoden aikana myös yhteiskuntasuhdejohtajana, viestintäjohtajana ja viimeiset vuodet viestinnän vanhempana asiantuntijana.

Elokuvaa olen harrastanut lapsesta saakka. Elokuvakerhojen Tampereella päädyin ensin elokuvakerhon hallitukseen ja lopulta kerhojen työn jatkajaksi perustetun Pirkanmaan elokuvakeskuksen toiminnanjohtajaksi vuosiksi 1989–1998.

Elokuvakeskus julkaisi 1980- ja 1990-luvuilla elokuvalehti La Stradaa. Toimin sen ensimmäisenä toimitussihteerinä ja myöhemmin julkaisijana ja kustantajana. Työ elokuvakulttuurin parissa vei minut sittemmin myös opetusministeriön työryhmän puheenjohtajaksi ja Taiteen keskustoimikunnan jäseneksi.

Kuntavaikuttamisen kokemusta minulla on jo 1990-luvun Tampereelta, jolloin olin mm. Vihreiden kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen sekä koulutuslautakunnan jäsen. 1990-luvun puolivälissä olin myös Tampereen Vihreiden ja Pirkanmaan Vihreiden puheenjohtaja.

Vuosina 2000–2007 seurasin puolestani viestintäjohtajana liki jokaista Vantaan kaupunginhallituksen ja -valtuuston kokousta. Virassani olin myös kaupungin johtoryhmän jäsen ja kaupungin edustaja erilaisissa pääkaupunkiseudun markkinointia pohtineissa työryhmissä.

Helsingissä olin parisen vuotta kaupunkisuunnittelulautakunnan varajäsen vuoden 2008 kuntavaalien jälkeen. Työvastuitteni lisäännyttyä luovuin paikastani.

Olen nyt neljättä vuotta Käpylä-Seuran puheenjohtaja, joten kaavat ja liikenne sekä koulu- ja palveluhankkeet ovat yhä arkeani.

Tällä hetkellä alueella on meneillään useita muutoksia, joista suurimmat ovat Mäkelänkadun ja Koskelantien kulmaan kaavailtu asuinrakentaminen ja Mäkelänkadun bulevardikaupungin suunnittelu.

Mäkelänkadun bulevardikaupungin suunnittelua olemme kommentoineet yhdessä naapurikaupunginosien asukasjärjestöjen kanssa. Lisäksi olemme järjestäneet laajan asukaskyselyn ja sen tuloksia avanneen asukastilaisuuden.

Käyn elokuvissa yhä lähes viikoittain, erilaisissa näyttelyissä hieman harvemmin. Luen myös kirjoja – niin romaaneja kuin tietokirjoja, mutta vähemmän kuin itse toivoisin. Televisiosta katson mieluiten historiaan ajoittuvia britti- ja saksalaissarjoja.

Kesäisin liikumme merellä yli 50 vuotta vanhalla puuveneellämme. Se täyttää hyvin mökin paikan, ja vaatii etenkin keväisin vähintään yhtä paljon huolenpitoa: hiomista, lakkausta, maalaamista ja moottorihuoltoa.